Lauantaina kesä saapui Turkuun ja kaikki oli todellakin paremmin! Ensimmäinen syy on se, että saimme vieraita. Helsingissä kukaan ei koskaan tullut yökylään, eikä lähiöön muuton jälkeen enää päiväkyläänkään. Nyt tulevat! Turku on sen verran kaukana, että sinne lähteminen on MATKA, ja vieraillehan tietysti täytyy järjestää ohjelmaa.
Lauantaina aloitimme etsimällä Samppalinnan ankkalammikkoa, joka siinsi kerta toisensa jälkeen juuri tuon kukkulan takana. Lopulta ankkalammikko paljastui kokoon kuivuneeksi, mutta emme lannistuneet. Kohdalla kun oli Wäinö Aaltosen museo. Tekee kauheasti mieli kirjoittaa jotain kuivaa historiikkia, mutta taistelen luontoani vastaan ja menen suoraan asiaan. Näytteillä on nyt Adidasmies ja voimanainen, joka ei lupailuistaan huolimatta tutkaile sukupuolirooleja vaan “ tarkastelee nykytaiteen kautta sitä ihmisenä olemisen voimaa, joka kannattelee arjessa.“. Ylimalkaisena yleiskatsauksena sanottakoon että vaihtelevin tekniikoin toteutettuja töitä, joista osa otti oivallisesti paikkansa tilassa, jossa ne esitettiin. Yhden teoksen lumoihin jouduin pahasti. Viihdyin Pekka Isorättyän ja Teija Isorättyän Invalid robotin seurassa.
Sekatavarasta koottu robotti könkkäsi rollaatorinsa varassa näyttelykävijöiden seassa tavoittaen liikekielessään täysin hauraan vanhuksen liikkeet.
Juutuin lumoutuneena katsomaan robotin vaivalloista tanssia. Se oli ihmisten seassa läsnä ja niin tunnistettava, mutta samalla tavoittamaton ja omalakinen.
Robotin aiheuttamasta mielenliikutuksesta toivuttuamme jatkoimme matkaa summittaisesti. Joenranta loihti vieraistamme esiin melkoisia ylisanoja, vaan loivathan talvikuorestaan auringon esiin houkuttelemat ja siksi ilomieliset kansalaiset eurooppalaisen vapautunutta tunnelmaa. Ihmiset viihtyivät toistensa seurassa julkisessa tilassa!
Turku Design Now! -kaupalla iskimme kultasuoneen! Osana Turku design weekin ohjelmaa Turun taitelijaseuran piirustusseuran (pahoittelen sekaannusta) taiteilijat piirsivät eläviä malleja. Malliksi uskaltautui Tapio:
Taitelijoina vasemmalta oikealle Jarkko Rantanen, André Peterdi, Eero Merimaa ja Juha Wellinki.
Turkulaisen taiteilijan leipä on kuulemma kapea, vaan nytpä oli mallilla mahdollisuus sitä leventää. Piirustuksia saattoi hankkia itselleen kymmenen euron hintaan.
Malleille myymättä jääneet teokset olivat kaupan alennushintaan. Ehkä ohi astelisi joku, joka tunnistaisi tutun näköisen hahmon piirustuksissa.
Miehet ovat Turun piirustuskouluajoistaan piirtäneet ensin toisiaan ja sitten muitakin ihmisiä. Tarkoituksena on madaltaa piirustusharrastuksen kynnystä ja saada ihmisiä mukaan sekä malleiksi että piirtämään. Seuraavan kerran tätä harjoitetaan ensi lauantaina 24.5. Manillassa.
Lopuksi myös tämän blogin kuvaamisen kohteena oloa ujostelevat kirjoittajat rohkaistuivat piirrettäviksi.
kuva Tapio Malinen.
Tie vei Kirjakahvilaan, jossa aina tapahtuu. Lauantaina oli kirja irti!
Teatteri Prometheus esitti Hamletia
Kammio Ry ja Omituset Opukset myivät tuotteitaan. Myös Lumooja-lehtiä saattoi pihamaalta ostaa. Lehti on vielä lukematta, kiireinen sukeltaa Turun ilmeisen vilkkaaseen kirjallisuus- ja runomaailmaan tuonnempana.
Iltaklubilla Jevgeni Guzeev esitti itse säveltämäänsä musiikkia Anna Ahmatovan runoihin, balladeja Aleksander Blokin runoihin sekä romansseja omiin teksteihinsä. Silkkaa kaihoa. Ehdimme kuulla myös muutaman runon Olga Pussisen lausumana. Tyyli oli erehtymättömän venäläinen. Olga Pussinen saapui myös esittämään korvamadoksi sittemmin heittäytyneen kappaleen Очи чёрные.
Sunnuntaina käytiin sitten polttamassa käsivarret ja nenänpää Ruissalossa. Törkeen hyvät pyörätiet! Kuvia joskus myöhemmin.
Turussa kaikki on paremmin 