Turussa paremmin

Lähikunnat

Turussa on sekin hyvä puoli, että täällä on ympärillä kaikenlaista hienoa, kuten Naantali (eli Armon laakso, Vallis gratiae, birgittalaisluostarin yhteyteen perustettu kaupunki), jossa on 1400-luvun lopulla rakennettu harmaakivikirkko. Kirkosta löytyy Suomessa tehty Pietà-veistos saman vuosisadan puolivälistä. Veistos on puuta ja tarkasti katsomalla siitä löytää vanhoja maalikerroksia. Esimerkiksi Marian naama on nenää lukuun ottamatta vielä maalin peitossa.a-3031

Ihan vallan naapurikuntana on Raisio, joka vaikuttaa ehkä vähän Turun Vantaalta: siellä on kaikenlaisia bulkkimyymälöitä kuten Ikea ja Biltema, ja ihan kuten oikeallakin Vantaalla, Raisiossa voi käydä ihastelemassa lampaita. Raisionlahden pohjukassa on ahvenanmaanlampaita perinnebiotyyppien huoltotöissä, eli syömässä ryteikköä matalaksi. Alun perin menimme lintutornia tarkastelemaan, ja neljä lampaista tuli heti aidalle kurkkimaan. Minähän tietysti silittämään, tunti taisi vierähtää lempeitä elikoita rapsutellessa. Saattoi olla virhe, myöhemmin löysimme edempää kyltin, jossa kiellettiin ruokkiminen etteivät eläimet opi roikkumaan aidoissa ja karkailemaan..  Toivottavasti eivät tästä silityksestä oppineet pahoille tavoille.

a-3066 a-3072 a-3099 a-3102a-3063

 

Kolmas lähikaupunki on tietysti Hanko, jossa meri-ilmasto aiheutti valtavan hienon sääilmiön. Aurinko paistoi, mutta koko rannan peitti niin synkkä sumu, että kovin pitkälle eteensä ei nähnyt.

a-3243 a-3247 a-3249

a-3261

 

Luolavuori, osa 2

bw-2558

Aurinkoisena sunnuntaiaamuna Luolavuori kutsui uudelleen. Mm. Luolamiehen blogista (http://luolamiehenblogi.blogspot.fi) luolasta lukeneena sain paikasta miellyttävän ja kivan kuvan. Ensimmäisellä luolaan tutustumiskerralla tuli kuitenkin jo pieni vihje, että totuus on jotain muuta. Ei luola erityisen miellyttävä paikka ole ahtaanpaikankammoisille ja pimeätä pelkääville ja en edes halua kuvitella millaista on mennä vastaavanlaisiin vedenalaisiin luoliin.

bw-2548

Elokuvien hienot luolastot jotka loistavat vähäisestäkin valon määrästä eivät ole koko totuus, tämän takia varustauduimme erinäisillä valonlähteillä. Muuta tavaraa ei hirveästi voi olla mukana ja mutkittelu sekoittaa suuntavaiston helposti. Ulkoilmassa kuuluneet äänet häviävät hyvin nopeasti luolan sisään ryömiessä ja ilma raikastuu ja kylmenee nopeasti. Joka puolelle näyttäisi lähtevän erilaisia pieniä käytäviä ja koloja, joista kaikkia ei mitenkään mahdu tutkimaan. Luolan esittelyissä isoiksikin kuvaillut huonemaiset tilat eivät näin vähemmän luolailevan ihmisen silmin vaikuta erityisen tilavilta ja mukavilta.

a-2562

Jossain vaiheessa ryömintää, kyykimistä ja kiemurtelua tulee luolan loppu vastaan. En nyt varsinaisesti ole varma oliko se oikeasti luolan loppu, mutta ryömittyäni muutamia metriä painajaisunien kapeaa putkea eteenpäin ei tarve katsoa luola loppuun asti ollut enää niin suuri. Valitettavasti myös kartan piirtäminen luolasta on erittäin hankalaa, joten oman sijainnin selvittäminen jälkikäteen ei onnistu. Jonkinlainen tietokoneen näytöllä pyöritettävä 3d mallinnus olisi kiva.

bw-2561

Kokonaisuutena luola on kuitenkin huisin vaikuttava. Äänimaailma on hieno, tila laajenee ja vääntyilee hauskasti ja välimatkat ovat epämääräisiä. Ja vaikka paikka ei aivan ensimmäinen olisikaan minne entisaikain rikollisten tapaan lähtisin virkavaltaa piiloon, niin silti jäi pieni himo käydä katsomassa se mahdollisesti viimeinen käytävä loppuun asti ja ehkä myöhemmin tutustua lähiseutujen muihinkin vastaaviin kohteisiin.

bw-2551

 

 

 

Apteekkimuseo

Mummini, vanha farmaseutti tupsahti kylään ja luonteva kohde oli tietysti Apteekkimuseo. Matkalla paljastui että mummin virkistysmatkat olivat vieneet hänet sinne jo kolmesti aiemminkin, samoin kuin Suomen muihinkin apteekkimuseoihin/museoapteekkeihin, mutta ajankuluksemme ajateltiin sitten kuitenkin pistäytyä. Odotukset eivät olleet korkealla, arvelin että mahtaa olla tylsä ja jumahtanut paikka ja ahdisti jo etukäteen se kauhistuttava keräilijämäinen epäammattimaisuus jota tulisin museossa tapaamaan. Vielä mitä! Kaikki nurina unohtui kun Apteekkimuseo osoittautui varsinaiseksi morbidin kauhukammioksi. Ensimmäinen mieltä kiihdyttävä asia oli tietysti takahuoneen lukittava myrkkykappi, venena, “voimakkaasti tai narkoottisesti vaikuttavien lääkeaineiden säilyttämistä varten”.

a-2678a-2679

Venenaksesta löytyivät sellaiset ihmisen parantamiseen kiinteästi liittyvät aineet kuin strykniini (yksi gramma ainetta riittää tappamaan noin kymmenen ihmistä) ja arsenikki (suosittu myrkytysmurhien ase ennen 18oo-luvun puoliväliä ja ykkösluokan karsinogeeni), jota käytettiin “hammassäryn lievittämiseen ja puhdistamaan verta” sekä morfiini jonka kulttuurihistoriaa muuten setvii seikkaperäisesti Jaakko Hämeenanttilan kirja Trippi ihmemaahan.

Seuraava huone oli tislaamo, jossa keiteltiin mitä lie kammotuksia.

a-2653 a-2685 a-2688a-2652

Lisää makaaberiuksia odotti kulman takana: intrumenttikokoelma!

a-2661

Vasemmalta oikealle: “lävistin jolla kuolleen sikiön pää lävistetään ja tyhjennetään aivot ahtaassa kohdunkanavassa”, kahdet synnytyspihdit ja amputaatioväline verettömään amputointiin.

a-2657

Hauskoja faktoja suoneniskennästä: Eurooppaa koetteli 1500-luvulla ankara oppikiista arabialaisten uusien ajatusten takia: kiista koski sitä täytyykö suoneniskentä suorittaa antiikin oppien mukaan mahdollisimman lähellä kipukohtaa, jolloin tarkoituksena on vuodattaa pahan liman saastuttama sairas veri pois vai sittenkin arabialaisittain mahdollisimman kaukana kipukohdasta jolloin suoneniskennän vaikutus perustui veren virtaamissuunnan muutokseen. Kiista saatiin ratkaistua Paavin Klemens VII:n johdolla järjestetyssä kansainvälisessä lääkärikokouksessa, jossa hylättiin arabialaiset vaikutteet ja päätettiin että antiikin opit ovat edelleen valtaosin päteviä. Suoneniskentää käytettiin lääkintämuotona miltei kaikkii sairauksiin, kuten kuumetauteihin, vesipöhöön, vatsanpoltteisiin ja miesten liialliseen lemmenkiihkoon. Suomalaisissa almanakoisssa oli 1400-luvun lopusta lähtien tarkkoja ohjeita siitä, missä kuun kierron vaiheessa suonta tuli ja toisaalta ei missään tullut iskeä. Historian saatossa suoneiskennän ammattilaisia ovat olleet mm. lukkarit, joilta 1800-luvun alussa vaadittiin kirkkolain mukaan suoneniskentätaitoa sekä parturit. Useita ihmisiä kuoli suoneniskentään, jonka käytännöt vaihtelivat vuosisatojen saatossa 2,5 litran verimäärän uloslaskemisesta pieneen tiraukseen. Esimerkiksi antiikin Kreikassa tavoitteena oli iskeä suonta kunnes hoidettava menettää tajuntansa. (Lähde http://www.saunalahti.fi/arnoldus/suonenis.html)

Apteekkimuseon verenvuodatus ei suinkaan loppunut vielä tähän, vaan seuraavana vuorossa olivat iilimadot l. verijuotikkaat, apteekkarin ahkerat apulaiset 1800-luvulta.

a-2674

Kuten hirvittävän pitkä kyltti kauhistuneelle museokävijälle kertoo, iilimatoja käytettiin samassa tarkoituksessa kuin suoneniskentää ja kuppaustakin, sairautta aiheuttavan melankolisen pahan veren ylimäärän poistamiseen. Iilimatojen kulutus oli niin suurta, että vaikka ne saattoivat vankeudessa elää kymmenenkin vuotta, iilimatokanta koki melkein sukupuuton hoitomuodon suosion aiheuttaman luonnonvaraisten juotikkaiden keruun takia. Iilimatoja yritettiin myös tuoda Venäjältä ja kasvattaa keinolammissa, mutta nämä yritykset hyljättiin epäonnistuneita.

a-2654

Suomen farmakopeoiden lääkeluetteloissa illimadot säilyivät 1930-luvulle asti. Iilimatoja säilytettiin erityisissä astioissa, ja apteekkien kellareissa saattoi olla tuhansien yksilöiden iilimatosammioita, joissa iilimatoja “ruokittiin verellä täytetyillä rakkopusseilla”. Nam!

a-2669 a-2663

Loppubonuksena karvasvesikone. Karvasvesi on hiilidioksidilla kyllästetty 16-17-prosenttinen magnesiumsulfaattiliuos, jota käytettiin ulostuslääkkeenä mm. lapamadon häätämisen yhteydessä.

 

Apteekkimuseon kauhistuttavuuksia kierrellessä heräsi kaksi ajatusta: ihme että ihmiskunta on selvinnyt lääketieteestä hengissä ja kuinkakohan pöyristyttävältä nykypäivän lääketiede näyttää parinsadan vuoden päästä.  Museo oli rehellisesti sanoen museoammatillisesta näkökulmasta hieman vanhentunut, mutta irvokkuudet ajoivat moisten pikkuseikkojen ohi. Ihanan kamalaa!

a-2655 Elohopeaa ja muumiopulvelria lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Hattu & Hansikas

Päivänä muutamana saimme kammettua itsemme päähineostoksille, mihinkäs muualle kuin mainioon Hattuun ja Hansikkaaseen. Aiemmin Turussa vieraillessamme kävimme joka kerta täällä hattuostoksilla ja aina löytyi ainakin toiselle osapuolelle mieleinen. Valitettavasti paikan päällä myyjä eväsi meiltä kuvausluvan, toisiamme saimme luvan kuvata. Syynä oli se, että “hattujen valmistajat saattavat hermostua jos heidän mallejaan kuvataan”. Erikoisin syy ikinä, mutta mikäs siinä auttoi kun totella. Salakuvaaminen ei tullut kyseeseen, sen verran aulista oli palvelu.

bw-2572

Tottelevainen bloggaaja noudattaa kuvauskieltoa ja kuvaa sen sijaan Itella-auton heijastuksia liikkeen ikkunassa.

bw-2571

Hatun ja Hansikkaan historia ulottuu 50-luvun lopulle, jolloin liike perustettiin, aluksi vain käsineiden myyntiä varten. Sitten kuvioihin tulivat naisten päähineet, jotka tuolloin olivat vielä liikkeen omaa tuotantoa. Nykyäänkin Liikkeen omistaja Pertti Salmela valmistaa joitakin  naisten  hattuja itse, mutta suurin osa valikoimasta on Keski-Euroopasta. Kotimaiset valmistajat ovat käyneet vähiin, eikä kunnollisia hattukauppojakaan enää kovin montaa Suomessa ole.

Liikkeen valikoima on laaja ja kattava ja keskittyy lähinnä laatupäähineisiin. Halvimpiä hatunräpisköitä täältä on turha hakea mutta ei hinnat ihan holtittomiakaan ole. Harmittaa tosiaan etten saanut kuvata liikkeessä, näkymä on aika hieno kun hattuja on metrikaupalla. Kesälätsiä löytyy kokonainen osasto, lierihatuista puhumattakaan. Naisten hatut näyttivät ehkä vähän kypsempään makuun sovitetuilta ja – noh – tosi naisellisilta. Missä naisten lätsät?!

Jututtamani myyjän mukaan miehet ovat edelläkävijöitä muodissa, ja nyt katukuvaan ovat ilmestyneet nuoret miehet, joilla on “hatut ja muut viimesen päälle”. Tämän hetken kuumaa kamaa ovat kuulemma knalli ja silinteri katuhattuina ja tietysti lätsä, joita löytyy hienoissa ja värikkäissä kuoseissa (Tuo hirvittävä sana! Kuosi! Yäk!). Myyjän arvioin mukaan laadukkaan tamineen ostaminen ja päällään kantaminen on samaa trendiä kuin lähiruoka. bw-2567

Ei lifestylellä rajaa kun ensin hakee lähiruokaa torilta ja saapastelee sitten Hattuun ja Hansikkaaseen ostamaan Fredriksonin vihreän samettilätsän!

Olohuone/ Nussivat Pääskyset

Nussivat Pääskyset valitsin katsottavien listaan tietysti nimen perusteella.

Esitys alkoi kun bikineihin ja kelmumyssihin sonnustautuneet Pääskyset purjehtivat paikalle ämpäreitä ja vateja päänsä päällä kantaen. Sitten alkoi kipsivellin sekoitus. a-2388a-2394a-2397a-2400

Valistunut katsoja saattoi jo arvailla mihin tämä johtaa…

a-2413 a-2431 a-2453

Kipsatut Pääskyset asettautuivat poseeraamaan.  En valitettavasti päässyt Pääskysiä jututtamaan, joten taustatiedot ovat haperot ja tulkinta silkkaa arvailua, mutta päättelimme että tässä saattaisi olla kolme antiikin jumalaa, Artemis, Arfodite  Afrodite ja Poseidon.

a-2462 a-2463 a-2469 a-2470 a-2471

Kipsi alkoi nopeasti kuivua helteessä ja Pääskysten kädet väsyä. Pienistä liikkeistä mureneva kipsipinta halkeili ja putoili vähitellen ja paljasti nussivat pääskyset jumalten sisällä.

a-2486 a-2494 a-2502 a-2513 a-2519

Esitys oli hauskaa seurattavaa ja herätti hyvinkin fyysisiä tuntemuksia kun samaistuin helteessä kädet koholla seisoviin ja rapistunutta kipsiä irti kaapiviin esiintyjiin. Melkein yhtä hauskaa oli seurata katsojia, joita riitti hämmentyneistä tirkistelijöistä esiintymisareenalle minitraktorilla kaahanneeseen polttarien päähenkilöön. Ihan oman performanssinsa järjesti jo toista kertaa Nussivia pääskysiä paheksumaan saapunut vanha nainen, joka istui koko puolitoistatuntisen esityksen ajan viereisessä infopisteen teltassa ja PAHEKSUI kovaan ääneen. Oikeastaan en ole koskaan livenä tavannut näin kliseisesti nykytaiteesta närkästynyttä henkilöä, että sillä tavalla hän nosti Olohuoneen aiheena ollen kliseen ihan metatasolle. Yritin jututtaa tolaltaan mennyttä mummoa, ja tuloksena oli esimerkiksi: “Ei tämä ole mitään taidetta! 1800-luvulla Suomessa oli taidetta ja sen jälkeen kaikki on ollut vain alamäkeä” ja “Taiteen pitää olla kaunista ja siitä pitää tulla hyvä mieli, tästä tulee kaikille vain paha mieli!” Kuvattavaksi hän ei valitettavasti suostunut, mutta ikuistin vieraskirjaan jätetyn kommentin:

a-2529

olohuone/ Dead Ends

Ehdottomasti hienoin bongaamistani Olohuoneen esityksistä oli Livsmedelin ja Tehdas Teatterin “liikennemerkkisidonnainen promenadiesitys” Dead Ends, jossa nukketeatteri, liikennemerkit ja tarinankerronta loivat huikeita näyttämöitä ympäri Varissuon ostaria. Sandrina Lindgren, Maija Westerholm ja Ishmael Falke vetivät katsojien ryhmää ja pysähtyivät milloin minkäkin arkisen nurkan, liikennemerkin, sähkökaapin tai roskapöntön luokse ja kas, kohta pystyssä oli tarina Nigeriasta, Banja Lukasta tai Liedosta. Aiemmin Varissuon kirjaston eteen pystytetyssä pop up -liikennetaidekeskuksessa, tai varissuolaisten “olkkarissa” oli kuunneltu varissuolaisten tarinoita. Jututin Ishmaelia, ja tarinan kertojia oli riittänyt, osa reippaampia, osa vasta pitkän kiertelyn jälkeen juttusille rohkaistuvia. Ihmisillä oli ollut kova tarve kertoa tarinoitaan. Dead Ends on esitetty aiemminTurun Raunistulassa ja Martissa, Barcelonassa ja Amersfoortissa, mutta Varissuon esitys poikkesi aiemmista siinä, että täällä tarinat eivät olleet Varissuolta vaan varissuolaisten entisiltä kotipaikoilta.
– Varissuolla on niin paljon muualta muuttaneita, että halusimme tehdä esityksen näkymättömistä tarinoista, edellisistä kotipaikoista.
Varissuon esitys myös noudatti aiemmista poiketen tarkasti tarinoita niin kuin ne kerrottiin. Ishmael kertoo, että he halusivat kantaa vastuunsa niille jotka tarinoitaan kertoivat. Esiintyjät halusivat esittää kaikkien kertomukset samalla tasolla, olipa kyseessä lapsi, aikuinen, teheranilainen tai lietolainen, humalainen tai selväpäinen. Tarinoita tuli niin paljon, että joukosta jouduttiin valitsemaan. Kriteerinä ei Ishmaelin mukaan ollut tarinan hyvyys, vaan se, että mukaan saatiin kaikenlaisten ihmisten kertomuksia ja tietysti se, miten tarinat pystyttiin esittämään.
a-2233Ensimmäinen tarinankertoja oli Nigeriasta.
a-2243Mutta tarina Varissuolta.
a-2251a-2255 Otto-automaatin muuttuminen check in:ksi aiheutti pientä hämminkiä.
a-2265 Aiemmin vartija oli käynyt hätistelemässä esiintyjiä, mutta rauhoittunut kun oli selvinnyt, että liikennemerkit pestään heti esityksen lopuksi kuuliaisesti puhtaaksi. Hätistely oli ilmeisesti lähtöisin kauppakeskuksen johtajalta, joka oli sitten pyytämättä antanut esitykselle luvan. 
a-2266
a-2272a-2274a-2276 Tässä muistellaan aikoja yleisen saunan pesijänä. Munien pesemiseen totuttelu vei aikansa.
a-2285 Meidän koko esityksen seuranneiden lisäksi kiinnostuneita katsojia riitti ostarin väessäkin.
a-2287a-2289a-2290 Tämän tarinan kertoneet pojat muistelivat Varissuolla sattunutta tulipaloa: “Mun piti soittaa 112 koska äiti ei osaa hyvin suomea”
a-2305 Teheranissa oli ihanaa!
a-2317a-2313 Lietolaistarinassa oli päästy melkein huippukohtaan kun humalainen kertoja olikin yhtäkkiä unohtanut tarinan lopun. 
a-2330 Rakkaustarina Banja Lukasta, päähenkilöinä nuori neito vasemmalla ja sotilas oikealla.
a-2335
Huomaavaisesti esiintyjät olivat varanneet auton pidempiä siirtymisiä varten.
a-2339  Viimeisenä sodassa muistinsa menettäneen miehen perheen tarina.
Olin totaalisen fiiliksissä tästä esityksestä: tarinoita (olen avoimesti tarinaentusiasti!), pientä ja vähäeleistä mutta vaikuttavaa, aivan uusia näkökulmia normaalisti täysin näkymättömiksi jääviin katujen objekteihin, nurkkiin ja hahmoihin, hauskaa, mutta samalla inhimillisen perustavanlaatusiiin totuuksiin kajoavaa. Pieni ja epätäydellinen tarina voi kertoa valtavasti.
Lisää Dead Endsistä täällä: http://urbananimation.tumblr.com/
Tässä samalla sain tietysti ensikosketukseni Varissuohon, joka on lukemani mukaan ollut Suomen lähiöin lähiö. Ilmeisesti paikka on rauhoittunut, mutta päätellen ostarin baarin aamuhäppäristä (klo 9-12 iso olut 2,20€, ammattilaismesta!), menoa riittää edelleen.

Olohuone/ “Tuulen huminaa puiden latvoissa…

…lasten naurun ja ilon korviin kantautuvat äänet, auringon ennennäkemättömän kauniit säteet, jotka siivilöityvät puiden latvoista ja peilautuvat rakennusten ikkunoista luoden satumaisen hetken keskelle kaupungin kuhinaa, paljaat varpaat upean vihreällä juuri leikatulla nurmikolla ja se tuoksu, huumaava, rakastuminen tähtitaivaan alla, mansikkajäätelön makuinen suudelma,……..näiden hetkien kiinni ottaminen tässä ja nyt. Muistot, joita nämä äänet, tuoksut, ja kokemukset herättävät, muistot jotka tekevät meistä sen mitä olemme. Kollektiivinen tuntemus kaiken yhteyttävästä voimasta, olemassaolosta tässä kaupungissa yksin yhdessä muiden kanssa.” Anu Halmesmaa listasi työnsä nimeksi kaikki taiteeseen liittyvät kliseet, katsoja saa valita itselleen mieluisimman. Teos koostuu kahdesta osasta, joista toinen on toisella puolella jokea ja muodostaa ikkunan, jolla voi kehystää haluamansa näkymän.
a-2125a-2123a-2127a-2136Ollakseni rehellinen tämä oli minun tulkintani teoksesta, Anu itse pidättäytyi antamasta selityksiä. Hän kuitenkin kertoi että tarkoituksena on ottaa tila haltuun ja saada ihmiset pysähtymään ja kokemaan tila uudella tavalla. Ihmiset olivatkin tulleet kertomaan ajatuksiaan teoksesta ja tulkinnat vaihelivat Mordorista kromosomeihin ja sieluihin.
Teoksen toinen osa käsittää kaksi trikookuteeseen kiedottua puistonpenkkiä joen tällä puolen. Alunperin tarkoituksena oli tehdä ensimmäisen teoksen ikkunasta näkymään vastapuolelle, Brinkkalan puistoon toinen teos, mutta ilmeisesti uhkaavasti lähestyvät keskiaikamarkkinalaiset jyräsivät sen liian uudenaikaisena illuusionsärkijänä. Kliseistä!a-2104a-2116a-2103Kuvassa Mikko Halmesmaa, taiteilijan veli, joka kuulemma teki niin hyvää jälkeä että taiteilijaa itseään alkoi vähän nolottaa.
Puhtaan valkoisessa tekstiilipinnassa näkyy nopeasti lika, ilmansaasteet ja muut käytön jäljet. Tämä muutos on osa teosta ja Anu kertoi dokumentoivansa värin muutosta niiden kolmen kuukauden aikana jonka teokset ovat paikallaan.
Anu kertoi myös tavanneensa ensimmäistä teosta tehdessään teoksen edessä olevalla penkilllä 40 vuotta asuneen miehen. Seuraavana päivänä mies, Pekka Välimäki, tai Käpälä kuten hän itse toivoi tulevansa kutsutuksi, istuikin penkillään.a-2186
Penkki on nimeltään Akun konttori, Eppu Normaalin Akun tehdas -biisin mukaan.
a-2188Käpälä kertoi meille elämäntarinansa, näytti kuvia entisistä ja nykyisistä makuusijoistaan ja lausui omia runojaan.
Muutama vuosi sitten penkin viereiseen puuhun pesi ensimmäistä kertaa talitiainen, ja samana kesänä rungot peitettiin jonkin taidetapahtuman yhteydessä tekstiilitaiteella. Emo jäi toiselle puolelle ja linnunpojat kuolivat tekstiilin alla nälkään. Käpälä teki silloin jäljelle jääneistä villalangoista pöllön, joka edelleen kököttää pesän paikalla rungon halkeamassa kuolleista tiaisenpoikasista muistuttamassa. a-2191

Olohuone/ Talonmies, suuret ikäluokat & Aura of Love/Rakkauden Aura

Turussa oli 4.- 7.6. kaupunkitaidetapahtuma Olohuone 306,4 km², jonka tarkoituksena on “kannustaa ihmisiä näkemään asuinympäristönsä toisin ja tehdä kaupungista olohuone, jossa voi törmätä taiteeseen yllättävissäkin paikoissa” ja aiheena tällä kertaa klisee. Lähestyin tapahtumaa ehkä vähän väärin päin, esitteestä kyttäämällä missä on mitä ja milloin sen sijaan että olisin vaan kaupungilla törmännyt taiteeseen. Hauskaa oli silti näinkin.

Ihan ensimmäisenä katselimme Talonmiestä, taideakatemian sirkuslinjalta valmistuneen Eikka Alatalon esitystä, jossa hän pohti saako työnteko olla hauskaa. Talonmies hassutteli ja harjoitti akrobatiaa ja tasapainotikkaita. Talonmiehet ovat Eikan mukaan katoava luonnonvara, jonka hän haluaa pitää elossa omalla esityksellään. Vaikka Talonmies kuinka haki kontaktia katsojien kanssa, jää katsojan ja esittäjän välillä ei oikein ottanut rikkoutuakseen ainakaan vielä keskiviikon esityksessä. Ehkä väki lämpeni päivien mittaan.

a-2036

a-2051

a-2055 a-2056

a-2059

Förillä seilasi toimintaryhmä Olettamo, joka kartoitti kokemuksia ja mielipiteitä suurista ikäluokista.

a-2085

Kuvassa vasemmalta oikealle Ami Ihatsu, Anu Torikka, Leena Krekula, Arja Valkonen-Goldblatt

Olettamo koostuu seitsemästä naisesta ja tekee Ami Ihatsun sanojen mukaan kantaaottavia juttuja, joista voi lukea lisää heidän sivuiltaan www.olettamo.fi Förin kummallakin laiturilla olettamolaiset haastattelivat ihmisiä heidän kokemuksistaan suurista ikäluokista, siitä mitä hyötyä tai haittaa suurista ikäluokista on ja kysyivät mikä kuvaa parhaiten suuria ikäluokkia. Näitä avainsanoja sitten liimattiin Leena Krekulan pahvikolttuun.

a-2075Hienoja keskusteluja oli kuulemma herännyt. Olettamolaiset edustavat itse suuria ikäluokkia, ja Amin mukaan kuvaavinta on, että työ- ja opiskelupaikkojen löytäminen oli suurille ikäluokille helpompaa. Lisäksi suuret ikäluokat rakensivat hyvinvointiyhteiskunnan, minkä nuoretkin ovat tunnustaneet. Kliseistä? Tarroista monissa mainittiiin selviytyjä. Itselleni ensimmäinen mielikuva on suuri suomalainen elintasotarina, suurten ikäluokkien ponnistus sodan runtelemasta alikehittyneestä Suomesta tiskikoneilla varusteltuihin kesämökkeihin ja golflomiin. Tarroissa mainitaan ja Ami myös tähdensi että suuret ikäluokat on laaja sukupolvi, jolle yhteisen nimittäjän löytäminen on vaikeaa. Omasta sukupolvestani on kuitenkin vaikea löytää samanlaista sukupolven tuntua, mitä tarinaa me voimme kertoa? Laman, My Little Ponyjen ja kaupunkikulttuurin tarinaa?

Vielä törmättiin pussauskoppiin, jota vetivät Pauliina Jokela, Eemu Ranta. Kädet oli kipeinä vetämisestä kummallakin jo torstaina. Päiväsaikaan kyytiin oli uskaltaunut lähinnä lapsiasiakkaita, mutta illalla rohkaistuivat aikuisetkin pussauskopin romanttiseen atmosfääriin tutustumaan. Itse olin erityisen vaikuttunut sisäpuolen vaaleanpunaisesta tekoturkistapetoinnista. Ah! Olen salaa vaaleanpunaisentusiasti.

a-2194

Rapistu rauhassa rakkaani

Liki kymmenen vuotta sitten saavuin ensimmäisen kerran Kakolanmäelle siviilipalveluspaikkaa etsimään. Paikka tuntui työhaastatteluun saapuessa mielenkiintoiselta lukuisine aitoineen ja portteineen ja paikan saatuani alkoikin erilaisen maailman ihmettely. Vietin vuoden vankien saunotuksessa, puhelinkeskuksessa, kanttiinissa, arkistossa, tavarankuljetuksissa ja vastaavissa sekatöissä. Vaikka kokemus oli hieno, niin eipä vankilaan välttämättä toivoisi asukiksi taikka edes työläiseksi päätyvänsä. Vankilatoiminta Kakolanmäellä lopetettiin 2007 ja siirrettiin Saramäkeen. Tämän jälkeen suurin osa aluetta rajanneista aidoista on purettu ja  alueeseen muurien sisäpuolia lukuunottamatta pääsee nyt tutustumaan varsin vapaasti. Palasimme tutkiskelemaan vanhoja työsijojani hyvin erilaiselle mäelle. a-1902 Ensimmäinen vankilarakennus, Graniittilinna, on ehdottomasti jyhkein kaikista rakennelmista, etenkin törkeine lisäsiipineen. Hallitsevia rakennuksia ovat myös punatiilinen lääninvankila ja hieman piilossa oleva vankimielisairaala. Lisäksi  tällä hetkellä pystyssä on vielä entinen arkistorakennus, vankilanjohtajan entinen talo ja kaikenlaista pienempää rötisköä. Aiemmin alueella on ollut myös mm. avovankila, kerrostaloja työntekijöille ja erilaisia varastorakennuksia. a-1860a-1907 a-1846 Nykyisellään osa kiinteistöistä on Senaatti-kiinteistöjen omistuksessa ja myynnissä, mutta Museoviraston vahvasti suojelemina ja kunnoltaan välttävinä hankalia kohteita myydä ja saada järkevään käyttöön. Osalle alueesta on kuitenkin tehty kunnianhimoisia suunnitelmia ja vankilan sulkemisen jälkeen alueen laidoille onkin jo rakennettu kalliihkoja kerrostaloja ja osaa vanhoista rakennuksista korjataan asuinkäyttöä varten. Mutta ilmeisesti tälläkin hetkellä Graniittilinna ja lääninvankila ovat jälleen ilman toteutuskelpoisia suunnitelmia. Tämän takia tietyin osin paikka on saanut jo vuosia rapistua rauhassa. Vankilaan järjestettiin aiemmin opastettuja kierroksia, mutta valitettavasti Senaatti-kiinteistöjen ja Turku Touringin välisen sopimuksen loputtua kierroksia ei enää järjestetä. Kuitenkin alueella on vahva tunnelma, josta saa otteen jo kiertämällä massiivisen kokoisia muureja ulkopuolelta ja tutkimalla mitä kaikkea vuosia aidattuna ollut alue on pitänyt sisällään.

a-1896

Graniittilinnassa sijainneen pääkeittiön takaovelta ruokaa kuljetettiin vankimielisairaalaan, avovankilaan ja läänin puolelle. Vaarallista tavaraa.a-1893

Pohjois-portin vahtikoppi oli surullismielinen. Joku oli tehnyt siellä hienoa lasitaidetta. Tiffanyako tämä nyt sitten on. a-1892 a-1884 a-1877 Koko Kakolanmäen vyöhyke on muutenkin varsin tehokkaasti näinä rapistumisen vuosien aikana mm. nuorison rytyyttämä. Kaikki särkyvä on särjetty ja kaikki särkyvältä näyttävä on yritetty särkeä. Tämä luo alueelle miellytävän stalkerhenkisen tunnelman. Rahallisesti arvokasta tavaraa alueelta ei löydy, mutta tunnelmaa sitäkin enemmän. Valitettavasti entinen asuintaloni vankilan alueella oli jo purettu. Talo oli toisen rappukäytävän osalta varsin purkukuntoinen jo kymmenen vuotta sitten rikottuine asunnon ovineen ja vuosia tyhjinä olleine asuntoineen. Parhaimmillaan asuntoon kuului täysikuuöinä vankien ulvontaa, pahimmillaan vankila vieressä toimi suurena ankeuttajana. a-1854 a-1861a-1920 a-1931 a-1918 Kakolanmäen hienoin kohta lienee kuitenkin vanha Rivieran puoli, josta löytyy öljyinen lutakko, vanha navetta, erilaisia hyyskiä ja hieno porraspuutarha. Alueesta tulisi pienillä muutoksilla mukava puistonen.   a-1905 a-1951 a-1948 a-1945 a-1936a-1937 a-1942 Kokonaisuutena Kakolanmäki on törkeen vaikuttava paikka keskellä kaupunkia. Toivottavasti aluetta ei koskaan kokonaan kaupunkilaisilta suljettaisi, vaan sinne saataisiin kehitettyä jotain kaupunkilaisia hyödyttävää ja virkistävää toimintaa ja tilaa. Rapistu rauhassa ja odota parempia aikoja! a-1914

Kesä saapui

Lauantaina kesä saapui Turkuun ja kaikki oli todellakin paremmin! Ensimmäinen syy on se, että saimme vieraita. Helsingissä kukaan ei koskaan tullut yökylään, eikä lähiöön muuton jälkeen enää päiväkyläänkään. Nyt tulevat! Turku on sen verran kaukana, että sinne lähteminen on MATKA, ja vieraillehan tietysti täytyy järjestää ohjelmaa.

Lauantaina aloitimme etsimällä Samppalinnan ankkalammikkoa, joka siinsi kerta toisensa jälkeen juuri tuon kukkulan takana. Lopulta ankkalammikko paljastui kokoon kuivuneeksi, mutta emme lannistuneet. Kohdalla kun oli Wäinö Aaltosen museo. Tekee kauheasti mieli kirjoittaa  jotain kuivaa historiikkia, mutta taistelen luontoani vastaan ja menen suoraan asiaan. Näytteillä on nyt Adidasmies ja voimanainen, joka ei lupailuistaan huolimatta tutkaile sukupuolirooleja vaan “ tarkastelee nykytaiteen kautta sitä ihmisenä olemisen voimaa, joka kannattelee arjessa.“. Ylimalkaisena yleiskatsauksena sanottakoon että vaihtelevin tekniikoin toteutettuja töitä, joista osa otti oivallisesti paikkansa tilassa, jossa ne esitettiin. Yhden teoksen lumoihin jouduin pahasti. Viihdyin Pekka Isorättyän ja Teija Isorättyän Invalid robotin seurassa.

IMG_1678

Sekatavarasta koottu robotti könkkäsi rollaatorinsa varassa näyttelykävijöiden seassa tavoittaen liikekielessään täysin hauraan vanhuksen liikkeet.

IMG_1685

IMG_1688

IMG_1693

 

Juutuin lumoutuneena katsomaan robotin vaivalloista tanssia. Se oli ihmisten seassa läsnä ja niin tunnistettava, mutta samalla tavoittamaton ja omalakinen.

IMG_1706

 

Robotin aiheuttamasta mielenliikutuksesta toivuttuamme jatkoimme matkaa summittaisesti. Joenranta loihti vieraistamme esiin melkoisia ylisanoja, vaan loivathan talvikuorestaan auringon esiin houkuttelemat ja siksi ilomieliset kansalaiset eurooppalaisen vapautunutta tunnelmaa. Ihmiset viihtyivät toistensa seurassa julkisessa tilassa!

 

Turku Design Now! -kaupalla iskimme kultasuoneen! Osana Turku design weekin ohjelmaa Turun taitelijaseuran piirustusseuran (pahoittelen sekaannusta) taiteilijat piirsivät eläviä malleja. Malliksi uskaltautui Tapio:

 

IMG_1729

Taitelijoina vasemmalta oikealle Jarkko Rantanen, André Peterdi, Eero Merimaa ja Juha Wellinki.

 

IMG_1738

IMG_1744

 

Turkulaisen taiteilijan leipä on kuulemma kapea, vaan nytpä oli mallilla mahdollisuus sitä leventää. Piirustuksia saattoi hankkia itselleen kymmenen euron hintaan.

IMG_1756 IMG_1757

 

Malleille myymättä jääneet teokset olivat kaupan alennushintaan. Ehkä ohi astelisi joku, joka tunnistaisi tutun näköisen hahmon piirustuksissa.

IMG_1759

 

Miehet ovat Turun piirustuskouluajoistaan piirtäneet ensin toisiaan ja sitten muitakin ihmisiä. Tarkoituksena on madaltaa piirustusharrastuksen kynnystä ja saada ihmisiä mukaan sekä malleiksi että piirtämään. Seuraavan kerran tätä harjoitetaan ensi lauantaina 24.5. Manillassa.

Lopuksi myös tämän blogin kuvaamisen kohteena oloa ujostelevat kirjoittajat rohkaistuivat piirrettäviksi.

IMG_1775

kuva Tapio Malinen.

 

Tie vei Kirjakahvilaan, jossa aina tapahtuu. Lauantaina oli kirja irti!

IMG_1832

Teatteri Prometheus esitti Hamletia

IMG_1808

IMG_1810

IMG_1805

 

Kammio Ry ja Omituset Opukset myivät tuotteitaan. Myös Lumooja-lehtiä saattoi pihamaalta ostaa. Lehti on vielä lukematta, kiireinen sukeltaa Turun ilmeisen vilkkaaseen kirjallisuus- ja runomaailmaan tuonnempana.

IMG_1795

IMG_1796 IMG_1797 IMG_1798

Iltaklubilla  Jevgeni Guzeev esitti itse säveltämäänsä musiikkia Anna Ahmatovan runoihin, balladeja Aleksander Blokin runoihin sekä romansseja omiin teksteihinsä. Silkkaa kaihoa. Ehdimme kuulla myös muutaman runon Olga Pussisen lausumana. Tyyli oli erehtymättömän venäläinen. Olga Pussinen saapui myös esittämään korvamadoksi sittemmin heittäytyneen kappaleen Очи чёрные. 

IMG_1820 IMG_1828

 

Sunnuntaina käytiin sitten polttamassa käsivarret ja nenänpää Ruissalossa. Törkeen hyvät pyörätiet! Kuvia joskus myöhemmin.