Turussa oli 4.- 7.6. kaupunkitaidetapahtuma Olohuone 306,4 km², jonka tarkoituksena on “kannustaa ihmisiä näkemään asuinympäristönsä toisin ja tehdä kaupungista olohuone, jossa voi törmätä taiteeseen yllättävissäkin paikoissa” ja aiheena tällä kertaa klisee. Lähestyin tapahtumaa ehkä vähän väärin päin, esitteestä kyttäämällä missä on mitä ja milloin sen sijaan että olisin vaan kaupungilla törmännyt taiteeseen. Hauskaa oli silti näinkin.
Ihan ensimmäisenä katselimme Talonmiestä, taideakatemian sirkuslinjalta valmistuneen Eikka Alatalon esitystä, jossa hän pohti saako työnteko olla hauskaa. Talonmies hassutteli ja harjoitti akrobatiaa ja tasapainotikkaita. Talonmiehet ovat Eikan mukaan katoava luonnonvara, jonka hän haluaa pitää elossa omalla esityksellään. Vaikka Talonmies kuinka haki kontaktia katsojien kanssa, jää katsojan ja esittäjän välillä ei oikein ottanut rikkoutuakseen ainakaan vielä keskiviikon esityksessä. Ehkä väki lämpeni päivien mittaan.
Förillä seilasi toimintaryhmä Olettamo, joka kartoitti kokemuksia ja mielipiteitä suurista ikäluokista.
Kuvassa vasemmalta oikealle Ami Ihatsu, Anu Torikka, Leena Krekula, Arja Valkonen-Goldblatt
Olettamo koostuu seitsemästä naisesta ja tekee Ami Ihatsun sanojen mukaan kantaaottavia juttuja, joista voi lukea lisää heidän sivuiltaan www.olettamo.fi Förin kummallakin laiturilla olettamolaiset haastattelivat ihmisiä heidän kokemuksistaan suurista ikäluokista, siitä mitä hyötyä tai haittaa suurista ikäluokista on ja kysyivät mikä kuvaa parhaiten suuria ikäluokkia. Näitä avainsanoja sitten liimattiin Leena Krekulan pahvikolttuun.
Hienoja keskusteluja oli kuulemma herännyt. Olettamolaiset edustavat itse suuria ikäluokkia, ja Amin mukaan kuvaavinta on, että työ- ja opiskelupaikkojen löytäminen oli suurille ikäluokille helpompaa. Lisäksi suuret ikäluokat rakensivat hyvinvointiyhteiskunnan, minkä nuoretkin ovat tunnustaneet. Kliseistä? Tarroista monissa mainittiiin selviytyjä. Itselleni ensimmäinen mielikuva on suuri suomalainen elintasotarina, suurten ikäluokkien ponnistus sodan runtelemasta alikehittyneestä Suomesta tiskikoneilla varusteltuihin kesämökkeihin ja golflomiin. Tarroissa mainitaan ja Ami myös tähdensi että suuret ikäluokat on laaja sukupolvi, jolle yhteisen nimittäjän löytäminen on vaikeaa. Omasta sukupolvestani on kuitenkin vaikea löytää samanlaista sukupolven tuntua, mitä tarinaa me voimme kertoa? Laman, My Little Ponyjen ja kaupunkikulttuurin tarinaa?
Vielä törmättiin pussauskoppiin, jota vetivät Pauliina Jokela, Eemu Ranta. Kädet oli kipeinä vetämisestä kummallakin jo torstaina. Päiväsaikaan kyytiin oli uskaltaunut lähinnä lapsiasiakkaita, mutta illalla rohkaistuivat aikuisetkin pussauskopin romanttiseen atmosfääriin tutustumaan. Itse olin erityisen vaikuttunut sisäpuolen vaaleanpunaisesta tekoturkistapetoinnista. Ah! Olen salaa vaaleanpunaisentusiasti.
Turussa kaikki on paremmin 